Tänään en syö.

Voi huhhei, heräsin tänäaamuna jo viideltä. Ei siinä mitään, sain unta jo kymmeneltä niin ihan hyvinhän mä sain nukuttua 7 tuntia. Ihan riittävästi. Siinä sitten kattelin tsättiä ja jotain aamuohjelmia ja lipitin kahvia. Hyvä mieli tänään muutenkin, kaveri tulee ilmeisesti illalla tänne ja eiköhän me jotain kujeita keksitä.

Eilen olis ollut hyvän mielen talolla yksi ryhmä johon olin ilmottautunut, mutta viime hetkellä jänistin ja jätin menemättä. Harmittaa kovasti. Mutta ei se mitään, eilen oli jännä päivä kuitenkin - kuuntelin oveni takana kun rappukäytävässä oli poliisit jotka yritti päästä sisälle mun viereiseen asuntoon, ja pääsivätkin lopulta. Ja kävi ilmi että naapurissani asuu vaimonhakkaaja. En tykännyt. Mutta sain eilen kuulla iloisiakin uutisia, nimittäin mun parhaista parhain ystävä muuttaa tampeelta takaisin ouluun!

 

lähdössä paariin tammikuussa 2011 <3 Teinit.

En malta odottaa! Päästään taas tekemään samoja juttuja mitä tehtiin ennen kuin se muutti tampereelle. Kesällä patiolle, torinrantaan lipittämään siideriä, paariin ja kaikkialle! Juhannuksenkin saan viettää tämän ystäväni kanssa. Olen iloinen. Se muuttaa toukokuun alussa, eikä ehditä näkemään ennen sitä, joten haluan laihtua siihen mennessä reippaasti niin saan yllätettyä sen. Viimeksi kun nähtiin niin olin aika pulskassa kunnossa.


Ja siitä päästäänkin taas asiaan painonpudotus. Näillä kalorimäärillä mitä oon syönyt, niin kroppa ei yksinkertaisesti suostu päästämään irti näistä ylimääräisistä rasvakertymistä. Ja koska oon kuitenkin enimmäkseen syönyt ihan kunnolla ja riittävästi, niin en usko että kyse voi olla säästöliekistäkään. Kai se on ruvettava samanlaiselle kitukuurille kuin silloin joskus muinoin, sillä ainakin kilot putosi ja nopeasti. Pitää vain sitten kun oon saanut nämä kilot pois niin jatkaa sitä syömisen tarkkailua etten pääse takaisin tähän kuntoon missä oon nyt. Paino ei tosiaan ole kahdessa viikossa pudonnut ollenkaan.Mun pienet lipsumisetkin saattaa kyllä olla siihen syynä, mutta pitää nyt taas olla tiukkana itselleen. Pystyin tähän ennenkin, miksen pystyisi nyt?

Hissihomot. No ei vaan, tuossa toinen rakas ihminen <3

,

 

Tuossa hissikuvassa oleva kaveri ilmoitti just saapuvansa kolmen aikoihin. Vois siivota vessan ennen sitä ja juoda vähän lisää kahvia. Hyvä päivä <3

Juon nescafen kapputsiinoa ja vannon, että tämä on viimeinen kahvikupponen tälle päivälle. Oon syönyt ja juonut tänään niin paljon, etten halua enää turhia kaloreita. Teetä voin lipittää loppuillan.

Olin viime yön äidin luona, ja oli mukavaa vaikka äiti tapansa mukaan päpättikin taas siitä ja tästä ja tuosta. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Eniten harmaita hiuksia äidin päähän aiheuttaa aina mun hiukset, jotka taas on päässeet takkuuntumaan ja pörrööntymään. Ostin kyllä tänään hyvää hoitoainetta että ehkä saan mun hiukset taas suoriksi, ja pian pääsen kampaajan tuoliinkin istumaan monen vuoden jälkeen.

Tein kanasalaattia, ja siitä tuli ihan syötävää vaikka currya humpsahtikin kanaan hitusen tarkoitettua enemmän. Äidin luona tuli syötyä nakkikeittoa. Painosta mulla ei taas vaihteeksi ole hajuakaan, mutta huomenaamulla käyn taas vaa'alla ja toivon, toivon toivon painon laskeneen edes hieman. Sen pitäisi kyllä periaatteessa laskea, kun olen joka päivä syönyt alle kulutuksen, mutta saa nähdä miten käytännössä käy.

Tässähän tää lauantai-ilta menee taas kotona kökkiessä, mutta mukavat, krapulattomat sunnuntai-aamut on tämän rauhallisen kökkimisen arvoisia.

Uhhh, tuntuu että on ihan ähkynä vaikkei oikeastaan ole edes syönyt paljon. Oon syönyt sillein sopivasti. Huomenna ajattelin kuitenkin pitää pienen paastopäivän taas ennen kuin menen perjantaina äidin ja sen miehen luokse yhdeksi yöksi. Ja jälleen kerran mua pelottaa että miten siellä tulee syötyä, mutta eihän nyt yhdessä yössä kaikki voi mennä mönkään, eihän?

Paino ei vain tipu, mutta ehkä siihen on nyt syynä tuo herkutteluviikonloppu. Ei tuo paino ainakaan kovin paljoa noussut, mikä on tietenkin hyvä. Sorruin tosiaan käymään vaa'alla jo tänään, vaikka meinasin käydä vasta huomenna. Oon vain todella kärsimätön! Haluaisin nähdä enemmän tuloksia. Mutta jos haluan enemmän tuloksia, niin kai mun täytyy sitten myös tehdä enemmän töitä. Minkäs teet.

Koska viime viikonloppu meni vähäkalorisuuden ja rauhallisuuden osalta mönkään, aion viettää rauhallisen ja vähäkalorisen viikonlopun nyt tällä viikolla. Lenkkeilen, siivoilen, syön vähän ja nukun paljon. Kuulostaa hyvältä. Perjantaina lähden naapurikuntaan äiteen luokse jo päivällä ja kotiudun sieltä lauantaina johonkin aikaan, toivottavasti joskus keskipäivällä ettei siellä kulu koko päivää. Sitten käyn äidin kanssa autolla ruokakaupassa ostamassa koko viikoksi vain kevyttä ruokaa, niin ettei lähikaupasta tarvi viikolla hakea kuin limsaa ja tupakkaa. Sekin kuulostaa hyvältä.

Perjantaina on taas hammaslääkärikin, jota en ihme kyllä pelkää ollenkaan. Olen nyt pari kertaa käynyt tuolla naapurikunnassa, missä äiti asuu, yhdellä mukavalla hammaslääkärillä eikä sen luokse meneminen pelota lainkaan. Muualle en suostu enää menemään!

Se siitä rauhallisesta ja vähäkalorisesta viikonlopusta. Kaveri oli täällä lauantaista maanantaihin, ja tulihan sitä sitten mussutettua vähän herkkuja ja juotua. Eilisen päivän sitten vain nukuin kaverin lähdettyä enkä syönyt kuin vähän lasagnea, ja tänään en ole syönyt mitään. Ei vain oikein maistu. Eilen jo tuntui siltä kuin olisin tulossa kipeäksi, niveliin sattui ja lämpöä oli vähän, mutta tänään olo on ollut aivan normaali. Hyvä niin. Oon saanut täällä jopa vähän siivottua viikonlopun jälkiä pois.

Painosta mulla ei tosiaan ole hajuakaan, aion käydä vaa'alla vasta torstaina ja syödä sinne asti todella niukasti. Turhauttaa kun paino ei tipu, vaan onko tuo ihmekään kun tulee tällaisia herkutteluviikonloppuja. Ens viikonloppunakin pitäisi taas mennä äidin luokse. Täytyy yrittää ylipuhua äiti tekemään jotain kevyttä ruokaa.

Tää päivä on jotenkin plöts. Ei hyvä eikä huono. Kai tästä hyvänkin saisi jos vähän panostaisi joihinkin asioihin, mutten taida jaksaa.

Kello on viis yli kolme ja minä juon aamukahvia. Nousin ensimmäisen kerran sängystä puoli kahdeltatoista ja kävin tupakalla, mutta palasin sänkyyn vielä puoleksitoista tunniksi ja nousin lopullisesti vasta yhdeltä. Kahveja en jaksanut keittää kuin vasta nyt. Kiinnostavaa, eikö?

Paino ei vain tipu, enkä ymmärrä mitä teen väärin. Säästöliekistä ei voi vielä olla kyse kun oon kuitenkin muutaman päivän välein syönyt ihan kunnolla. Ehkä oon syönyt sitten liikaa niinä päivinä? Paino junnaa ikävästi 63:n ja 62:n välillä. Mutta eiköhän se siitä vielä tipu. Toivottavasti ainakin.

Tälle viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia, ainkaan muita suunnitelmia kuin olla vain ihan rennosti ja nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä. Haluan nähdä onnistunko viikonlopun aikana pudottamaan painoa edes vähän syömällä n. 600 kaloria päivässä. Jos paino ei tipu, niin pitää alkaa tarkemmin miettimään että missä menee nyt vikaan. Liikkunutkin olen niin ei voi johtua siitäkään.

Arrrrrr. Tosiaan, paino oli tänään 62,5, katsotaan paljonko se on huomenna, ylihuomenna ja maanantaina!

Viikonloppu mummulassa meni hyvin. Olin siellä maanantaihin asti ja söin ihan liikaa. Kone vietiin perjantaina korjattavaksi ja tiistaina sain tämän takaisin entistä parempana. Tää on niin hiljainen nykyään että välillä eipäilen onko tämä edes päällä kun kansi on kiinni, ja paljon nopeammaltakin tämä tuntuu. Korjaajasetä vaihtoi tähän tuulettimen ja kiintolevyn. Ihanaa oli saada tämä mussukka takaisin <3

Mutta niin, mummulassa tuli tosiaan syötyä liikaa, ei nyt mitenkään mahdottomia määriä kuitenkaan. Nyt kotona syöminen tuntuu taas jotenkin hirveän työläältä ja raskaalta, on paljon helpompi olla syömättä kuin syödä jotain. Tähän mennessä olen tänään syönyt vain pari juustopaahtaria, ja ajattelin lämmittää vielä pakastesiskonmakkarekeittoa tälle päivälle ettei illalla ala sitten himottaa kaapissa lymyävät sipsit.

Kävin tänään yhden sairaanhoitajan kanssa tutustumassa Hyvän mielen taloon, jossa järjestetään erilaisia vertaistukiryhmiä ja muita ryhmiä. Ilmottauduin yhteen, joka alkaa 20. päivä. Jeij! Jotain tekemistä tälle keväälle. Yhteishaussakin pitäisi hakea, mutten ole vielä saanut sitä aikaiseksi.

Huomenna pitää aamusta käydä verikokeessa ja kaupassa mummun kanssa, mutta muuten loppuviikolle ei ole mitään ohjelmaa. En mene minnekään eikä kukaan tule käymään, ellei sitten äiti piipahda. Toivon että ei. Haluaisin olla muutaman päivän ihan rauhassa, yksin ja käymättä missään muualla kuin korkeintaan kävelyllä. Tuntuu että oon ollut viime aikoina niin hirveästi menossa jossain ja kavereita on lusmunnut täällä melkein joka ilta. Ei mun pää kestä niin sosiaalista elämää. Välillä pitää saada olla yksin.

Suklaakapputsiinoa coffee housessa huulikorunoton jälkeen. Nam.

Oma kone meni rikki. Nyt oon mummulassa ja vietiin mun kone korjaamoon, onneksi saan datailla tällä mummulan koneella.

Epäonnistuneen paastopäivän jälkeen sain pidettyä onnistuneen paastopäivän, mutten enää muista mikä päivä se oikein oli. Nautin silloin vain kahvia ja zerocolaa. Painokin tipahti lukuun 62,2. Nyt en tiedä ollenkaan mikä paino tällä hetkellä on, ja pääsen omalle vaa'alleni vasta maanantaina. Ellen sitten jää vielä mummulaan hengailemaan viikonlopun jälkeenkin. Riippuu siitä kauanko koneen korjaamisessa menee.

Eilen oli mahtava päivä. Kierreltiin parin kaverin kanssa kaupungilla, ja sain monta asiaa hoidettua. Sain uuden huulikorun (<3), pari vihkoa (joista toiseen kirjaan päivittäin painon ja syömäni kalorit ylös) ja korvikset. Sain myös ihanaa suklaakapputsiinoa ja monta hyvää kuvaa itsestäni ja kavereistani. Kuvia en pysty kuitenkaan lisäämään koska unohdin kamerani kotiin. Kännykällä vain räpsäsin kuvan korusta:

Hihi. Kerroin puhelimessa äidille tuosta tempauksestani, ja sen ensimmäiset sanat oli "hyi helevetti" mutta sitten kun nähtiin sen töiden jälkeen niin se sanoi että oikeastaan tuo on aika nätti. Eli sain äidin hyväksynnän. Jes. Tuon ottaminen vain sattui enemmän kuin muistelin, joten puristin henkisenä tukenani olleen kaverin käden melkein rusinaksi. Mutta oli tuo kyllä sen kivun arvoinen, tykkään kovasti!

Vähän pelottaa miten täällä mummulassa tulee syötyä, täällä kun ruoat on yleensä aivan liian maukkaita ja niitä tarjoillaan aivan liian usein. Kun astuttiin mummun kanssa ulko-ovesta sisään niin mun sieraimet täyttyi heti herkullisesta lettujen tuoksusta, joita pappa paisteli. Söin yhden. Toivottavasti mummu ei tee päiväruoaksi pottumuusia ja jauhelihakastiketta, mun lempparia... Hassua toivoa noin.