ja sit se vaan lopetti syömisen

Tänään paastoan. Paino on 63, 100g vähemmän kuin eilen, mutta 200g enemmän kuin toissapäivänä. Murrrr.

Eilen oli kivaa, kavereita piti tulla vain kaksi mutta tulikin kolme. Pelattiin korteilla, puhuttiin ihmissuhteista, juotiin kahvia ja katsottiin salkkarit. Oon tosi huono ystävystymään ihmisten kanssa, mutta nyt olen onnellinen siitä että onnistuin saamaan luovista kolme noin ihanaa ystävää.

Tänään on asioidenhoitamispäivä, rasittaa jo valmiiksi, mutta tuleepahan vähän liikuntaa kun pitää ravata paikasta toiseen. Huomenna haluan painon olevan jo vähemmän.

Tämän paastopäivän jälkeen aloitan 2468:n. Pystyn siihen tällä kertaa. Uskoisin niin.

+ 300g.


Vaikka toi voi johtua ihan mistä vaan, ajattelin testailla itseäni ja katsoa pystyisinkö tänään kituuttamaan yhtä vähällä kuin melkein joka päivä toissasyksynä. Sillä ainakin paino putosi.

Pari kaveria Luovista tulee iltapäivällä käymään koulunsa jälkeen. Onneksi nähdään aika usein vaikka lopetinkin koulun, enkä näe niitä enää joka päivä. Samojen kavereiden kanssa oli tarkoitus pitää torstaina pieni kaljotteluilta mun luona, mutta taidan perua sen. Koitan suostutella ne vain torstaina mun kanssa kaupungille, koska silloin tulee asumistuki ja haluan ostaa pari juttua. Tarvitsen ainakin uuden puuterin ja luomivärisiveltimen, sekä... en nyt muista että mitä muuta mun piti ostaa. Coffee housen suklaakapputsiinoakin tekisi kovasti mieli.

Viime yönä sain nukuttua hyvin, koska otin mirtazapiineja muutaman ylimääräisen. Laitoin aamulla hoitajalle viestiä että tahdon uuden lääkkeen, ja se vastasi että lääkäri kyllä katsookin mun lääkitystä vielä. Ainut vaan että mun pitäisi viedä loput mirtazapiinit niiden toimistolle, enkä voi viedä, koska sitten ne huomaisi että oon syönyt niitä liikaa. Ja sitä ei missään tapauksessa saisi tehdä. Noh, ehkä vain "unohdan" nuo pillerit kotiin.

Millähän sitä saisi ajan kulumaan.

Saisin syödä päivässä 600-800 kaloria jos haluan painaa 54 kiloa kahden kuukauden päästä. Aika tiukka tavote, vaan ei ehkä mahdoton.

-600g parissa päivässä. Ei paha. 62,8.

Eipä toi mirtazapiini toimi sittenkään, nimimerkillä toissayönä nukuttu 4 tuntia (aamukuudesta kymmeneen) ja viime yönä ei ollenkaan. Noh, pitää maanantaina laittaa hoitajalle viestiä että voisko lekuri kirjottaa mulle toista lääkettä, josta se jo puhuikin viime kerralla vaikka päädyttiin mirtazapiiniin. Hohhoijaa.

Vierailu äidin luona meni hyvin. Perjantaina syötyä tuli muutama ylimääräinen keksi ja karjalanpiirakka, mutta veikkaan että alle kulutuksen jäi kuitenkin. Eilen, lauantaina, äiti teki jauhelihakeittoa jota sain sitten mukaanikin. Ja siitä oon iloinen, sillä se on kevyttä, hyvää, ja ravitsevaa. Namnam. Eilen söinkin sitten kaksi lautasellista sitä. Ja yhden leivän. En muuta.

Mahassa kouristelee nälkä mutta ei erityisesti tee mieli syödä. Kahvi vie ruokahalun, ja hyvä niin. Yöllä, kun en meinannut keksiä tekemistä, päätin asentaa tulostimen ja siinäpäs sitten tulostelin thinspolauseita ja -kuvia, jotka kiinnitin teipillä jääkaapin oveen. Taitaa olla niille just paras paikka, jääkaapille tallustaessa voi katsoa niitä laihoja ihmisiä ja miettiä että onkohan mun sittenkään pakko syödä.

Näistä aineksista taitaa koostua tämä päivä.

Juon kahvia ja kokista, katson dieetit vaihtoon-ohjelmaa maikkarin katsomosta ja unelmoin laihasta vartalosta. En ole syönyt tänään vielä mitään, koska ei ole ollut nälkä. Sitten kun olen saanut 5 kiloa tästä nykypainosta pois, niin palkitsen itseni sillä että käyn ottamassa huulikorun takaisin. Se kun pääsi umpeutumaan viime keväänä. Jeij!

Unilääke vaihdettiin Levozinista Mirtazapiiniin. Viime yönä yritin nukkua tuolla uudella lääkkeellä ja vaikka unta pitikin aika kauan odotella, niin kyllä se sieltä tuli ja nukuin ihan kohtalaisen hyvin. Tai noh, ei tuo lääke mulle mikään niin uusi ole, se oli ensimmäinen lääke jota mulle kokeiltiin silloin monta vuotta sitten kun masennus todettiin. Silloin se auttoi unettomuuteen kyllä, mutta mielialaan ei merkittävästi, ja se vaihdettiin toiseen. En muista mihin. Nyt menee sitten escitalopram mielialalääkkeenä.

Paino on taas alkanut pudota. Aika kauan se jumikin n. 65:ssä, ennen kuin taas sain itseäni niskasta kiinni ja päätin tosissani alkaa tehdä asialle jotain. Nyt olenkin sitten saanut jo 1,6 kiloa reilussa viikossa pois. Eilisestäkin tippui yhtäkkiä 400g, hii! Tallensin koneelle netistä thinspokuvia joita voin katsella, lasken kaloreita ja käyn päivittäin kävelyllä. Alkoholin käyttökin on nyt katkolla, en yksinkertaisesti halua kumota kurkustani alas turhia kaloreita. Nyt vaan taas huolettaa se kun menen äidin ja sen miehen luokse yöksi ja siellä on kuitenkin äiti tehnyt vaikka minkälaisia herkkuja, saas nähdä miten itsekuri siellä pitää! Niillä on häätkin kesällä, haluan siellä näyttää niin hyvältä kuin vain mahdollista.

Koulun lopetin, väsyin vain yksinkertaisesti taistelemaan sen kanssa. Uusia suunnitelmia mulla kuitenkin on, mutta en vain uskalla puhua niistä kun pelkään ettei ne toteudu. Aion kuitenkin opiskella, mieluiten sosiaali- ja terveysalaa. Kunpa vain pääsisin johonkin oppilaitokseen sisälle. Luovissakin mun on mahdollista vielä jatkaa, mutta siellä ei oikein tunnu olevan mitään sellaista alaa joka kiinnostaisi ihan oikeasti. Mutta jos en pääse sisälle sinne minne mieluiten haluaisin, niin pitää tyytyä johonkin toiseen vaihtoehtoon. Välivuosia mulla ei ole enää varaa pitää, kun ikää alkaa olla mittarissa jo niin paljon ja olen vieläkin vailla ammattia. Enää kaksi vuotta ja olen 25. Puolet viidestäkympistä. Yäks.

Mulla menee kuitenkin hyvin. Escitalopram tehoaa hyvin, varsinkin nyt kun annostusta nostettiin 10 mg:sta 15 mg:aan ja jeejee. Vaikka tätä painoa onkin vielä liikaa, niin olen aika tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni, vaikka kaikki tulevaisuuden suunnitelmat on vielä auki. Kilot saan kyllä karistettua taas pois ja eiköhän tulevaisuuskin tuo jotain mukavaa tullessaan. Uskon ainakin niin.

Kiitos teille lukijoille kun olette pysyneet vaikka olen kirjoitellut harvoin, lupaan nyt parantaa tapani kun laihdutuskin on lähtenyt taas hyvin käyntiin!