Viikonloppu mummulassa meni hyvin. Olin siellä maanantaihin asti ja söin ihan liikaa. Kone vietiin perjantaina korjattavaksi ja tiistaina sain tämän takaisin entistä parempana. Tää on niin hiljainen nykyään että välillä eipäilen onko tämä edes päällä kun kansi on kiinni, ja paljon nopeammaltakin tämä tuntuu. Korjaajasetä vaihtoi tähän tuulettimen ja kiintolevyn. Ihanaa oli saada tämä mussukka takaisin <3

Mutta niin, mummulassa tuli tosiaan syötyä liikaa, ei nyt mitenkään mahdottomia määriä kuitenkaan. Nyt kotona syöminen tuntuu taas jotenkin hirveän työläältä ja raskaalta, on paljon helpompi olla syömättä kuin syödä jotain. Tähän mennessä olen tänään syönyt vain pari juustopaahtaria, ja ajattelin lämmittää vielä pakastesiskonmakkarekeittoa tälle päivälle ettei illalla ala sitten himottaa kaapissa lymyävät sipsit.

Kävin tänään yhden sairaanhoitajan kanssa tutustumassa Hyvän mielen taloon, jossa järjestetään erilaisia vertaistukiryhmiä ja muita ryhmiä. Ilmottauduin yhteen, joka alkaa 20. päivä. Jeij! Jotain tekemistä tälle keväälle. Yhteishaussakin pitäisi hakea, mutten ole vielä saanut sitä aikaiseksi.

Huomenna pitää aamusta käydä verikokeessa ja kaupassa mummun kanssa, mutta muuten loppuviikolle ei ole mitään ohjelmaa. En mene minnekään eikä kukaan tule käymään, ellei sitten äiti piipahda. Toivon että ei. Haluaisin olla muutaman päivän ihan rauhassa, yksin ja käymättä missään muualla kuin korkeintaan kävelyllä. Tuntuu että oon ollut viime aikoina niin hirveästi menossa jossain ja kavereita on lusmunnut täällä melkein joka ilta. Ei mun pää kestä niin sosiaalista elämää. Välillä pitää saada olla yksin.

Suklaakapputsiinoa coffee housessa huulikorunoton jälkeen. Nam.