No enpäs mennyt kouluun tänään. Ilmoitin etten tule koko viikolla. Huomenna pitäis kai hakea jokin lääkärintodistus, toivottavasti lekuri ei keksi kirjoittaa siihen mitään kovin tarkkaa syytä. Ja toivottavasti tulee mukava lääkäri. Tai sairaanhoitaja.
Päätin nyt kuitenkin olla stressaamatta sitä asiaa, enkä stressaa kouluakaan. Syysloma oli ihan vasta, mutta silti tuntuu että tarvitsen tän viikon paussin. Mä en jaksa, ja jos mä lepään vähän niin ehkä mä sitten jaksan paremmin? Varsinkin kun sain nyt taas mielialalääkkeen, toivottavasti tuo olkapäillä tönöttävä pönttö ei hirveesti ala kiukutella siitä että oli vähän aikaa ilman sitä lääkettä. Huomaan kyllä pienen notkahduksen mielialassani, mutta se voi olla myös sitä ihan normaalia mielialanvaihtelua.
Päätin aloittaa sen 2468:n, sillä paino oli tänäaamuna vieläkin 58,3. Kokeilen tuota dieettiä viikon tai pari, ja jos se ei auta niin sitten pitää ruveta hieman ankarammin miettimään että mikä on pielessä. Tänään ajattelin aloittaa heti tuolla 800:lla, vaikka vähän tuntuukin että mieluummin olis kokonaan syömättä... Mutta sama se, teen herkullista lasagnea itselleni täksi päiväksi ja pistän loput pakastimeen odottamaan muita runsaskalorisia päiviä. Tänään olis pitänyt pitää boostipäivä muutenkin.
Tavallaan harmittaa jäädä koulusta pois, koulussa olisin voinut nähdä sitä tyttöä, nauraa sen kanssa ja jutella sen kanssa. Toisaalta, meillä olis tämä viikko ollut valinnaisaineiden viikko ja oltaisiin oltu eri ryhmissä, eli tuskin oltais nähty muuten kuin vilaukselta. Ja nyt, kun oon taas ollut monta päivää putkeen näkemättä sitä tyttöä, niin saan jotenkin etäisyyttä asioihin. Sen tytön lähellä mussa liikkuu paljon erilaisia tunteita, hellyyttä, ihastusta, mitä lie. Kauempana siitä mietin, että onkohan tämä vain jotain normaalia viehätystä, sellaista mitä voi aiheuttaa kuka tahansa. Mutta kuka tahansa ei pyöri mielessä 24/7. Kuka tahansa ei saa mun päätä näin sekaisin. Onhan se tyttö hieman outo, mutta aivan ihana. Liian ihana. Takana ankara lapsuus, ja silti taito osata nauraa. Ja se tyttö nauraa paljon. Ja sen nauru on ihanaa.
Enkä minä tiedä mitä tehdä sen asian kanssa. Parasta antaa kaiken mennä vaan omalla painollaan. Näin viime yönä jo unta että esittelin äidille ja sen miesystävälle poikaystävän sijasta tyttöystävän, ja lisäksi odotan sitä että vielä joku päivä saan esitellä jonkun ihanan tytön ystävilleni tyttöystävänäni. Päivä päivältä tuun varmemmaksi siitä, että mieluummin tyttö kuin poika, vaikka kuitenkin itse ihminen tulee ennen sukupuolta. Silti, jos joku mies mut tahtoo, niin sen on todella osattava viedä multa jalat alta. Enkä tarkoita kirjaimellisesti enkä myöskään niin että vedetään matto jalkojen alta. Kirjaimellisesti se on ihan liian helppoa muutaman tequilapaukun jälkeen. Mutta se siitä.
Ehkäpä lääkärit ymmärtävät sun loman tarpeen. Itse kamppailen myös ja odotan lomia kuin kuuta nousevaa, mutta hupsheijaa päädyinkin sairaslomalle. Ja kyllä, lepääminen auttaa eteenpäin.
VastaaPoistaMielenkiinnolla odottelen myös itse vanhempieni reaktiota, jos vien tyttöystävän kotiin poikaystävän sijasta.. Toisaalta, mitäs niitten mielipiteillä väliä.
Kiva blogi, siirryn seuraajaksi :) Tsemppiä!
Niin, aivan. Ei kai se auta ku vaan lampsia huomenna rohkeana lääkäriin ja pyytää ihan pientä lomaa. Tai se on lähinnä pakko hankkia jonkinlainen todistus koulua varten, huoh.
VastaaPoistaJa kiitos paljon :)