Ainakin tuli tämän päivän kalorit täyteen ja oon ihan ähky. Sentään sain syötyä sen heti viiden jälkeen, kuuden jälkeen en saa enää syödä.

Huomenna on sitten 200 kalorin päivä. Tarkoittaa siis sitä että voin juoda vaan kahvia maidolla ja lisäksi pepsi maxia. Ehkä siihen yksi activiakin mahtuu. Ja se tuntuu helpottavalta, jotenkin tämä on kääntynyt niin päin että vähäkaloriset päivät on kaikista helpompia. En tiedä mitä teen 600:n kalorin päivänä, se tuntuu niin turhalta ja liian paljolta että taidan jättää senkin neljäänsataan. Siitä tuskin on kovin paljon haittaa. Kuhan ei minään päivänä mene yli.

Äidin kanssa puhelimessa puhuttiin siitä, miten mun elämä on muuttunut ja miten mun ulkonäkö muuttuu. Se on jokaisesta tippuneesta kilosta yhtä iloinen kuin minäkin, ainakin vielä tässä vaiheessa kun näitä kiloja on reippaasti liikaa. Mutta en malta odottaa sitä että pääsen sinne hammaslääkärille laitattamaan etuhampaat kuntoon, toivottavasti se todella tekee niistä niin hyvät että voin hymyillä hampaat näkyen ja ilman että tarvitsee aina peitellä suuta.

Sekin on helpottavaa, että kukaan ei odota mun menevän huomennakaan kouluun. Ei äitikään, kun kerroin sille että nyt ei jaksa, ei pysty. Noh, noiden lisäksi sille oli kuitenkin myös pakko sanoa "No pitää kattoo aamulla" mikä antoi sille pienen mielenrauhan, sellaisen että se laittaa itsensä luulemaan mun edes yrittävän, vaikka tietää etten edes yritä.

Pitäis vielä hakea kahvia aamuksi. Ei vaan millään huvittaisi lähteä tuonne ulos kylmään, vaikka lähikauppaan onkin peräti 100 metriä matkaa.

Ja näin huomaan vaan taas oottavani huomista, vaikka mitään merkityksellistä ei tuu edes tapahtumaan. Nyt sitten stressaa se lääkäri. Hohhoi.