lehdestä ympyröity uusi asunto

Musta on aina tuntunut siltä että kuolen nuorena. En tiedä mistä se johtuu, onko se vaan jotain masennuksen aiheuttamaa vai onko se vain jotain tulevaisuudenpelkoa. Pelkään kyllä kuolemaakin, kuten kuka tahansa, se ei siis missään nimessä ole minkäänlainen toive.

Pitäis siivota (taas), ja miettiä että milloinhan sitä rupeaa pakkailemaan. Kaikki pyykitkin pitäis pestä ja to do-list senkun kasvaa päivä päivältä. Mutta noh, tämä kämppä on jo irtisanottu, uusi kämppä varattu, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin pääsen muuttamaan toukokuun lopussa. Ai että.

Ongelmakin ratkesi, kyse oli "vain" maksamattomista vuokrista, en sitten tiedä minne ne rahat on menneet koska suurin osa on kuitenkin maksettu ihan ajallaan ja oikein. Ainoastaan tältä kuulta piti olla jonkin verran maksamatta. Huolettaa vähän, mutta onneksi äiti sanoo jatkuvasti että kaikki järjestyy ja käskee mun olla huolehtimatta. Jostain syystä kuitenkin tunnun olevani jatkuvasti murheen murtama ja kaikki huolettaa ja masentaa. Raha-asiat lähinnä. Vaikka mun pitäisi nyt vain iloita kun pääsen muuttamaan ja kesä on ihan nurkan takana.

On silti asioita, joista en puhu kenellekään ja joita näin ollen murehdin vain yksinäni. Se on paha tapa.