Harhautan ajatuksia pois ongelmasta ja kirjoitan. Uusi asunto odottaa muutaman kilometrin päässä, en ole vielä päässyt katsomaan sitä mutta sitä pidetään mulle varattuna ja tiedän jo että haluan sen. Vaikka se olisi muuten missä kunnossa hyvänsä niin voisin muuttaa siihen jo pelkästään lasitetun parvekkeen takia. Tosin vuokraisäntä sanoi sen olevan niin hyvässä kunnossa ettei ole edes naulanreikiä seinällä, saa nähdä saanko itse niitä sitten tehdä sinne.. Vihaan paljaita seiniä. Vuokrakin on melkein satasen vähemmän mitä tässä asunnossa missä asun vielä nyt. Neliöhinta kuitenkin sama, eli muutan pienempään. Mutta se on lähellä koulua ja siinä on se parveke, joten kyllä se menee. Lupasin jo asua siinä seuraavat 3 vuotta, vaikka mulla on paha tapa muuttaa vuoden välein. Ehkä nyt voisin asettautua paikoilleni, jos uusi koti on sen veroinen.

Isännöitsijältä tuli yhteydenottopyyntö ja pistin äidin soittamaan sille, itse en mitenkään uskalla soitella mihinkään. En ole varma mitä asia koskee ja se raastaa aika pahasti. Koskeekohan se nyt vuokranmaksuja vai sitä yötä jolloin sekoilin kännissä ja pilvessä rappukäytävässä kun avaimet oli jääneet kotiin vai mitä se sitten koskee. Se on se mun ongelma. Odotan että äiti soittaa mulle takaisin ja toivon toivon toivon ettei asia ole mikään kovin ikävä. Mikään sellainen mikä saisi äidin kiehumaan raivosta.

Syömättömyys on helppoa kun kotona ei ole mitään mitä syödä.