No ei saanut tyttö opamoxia, pitää odottaa lääkäriaikaan. Inhottavat pari viikkoa siis edessä. Pienenä sitä luuli että aikuiset on pelottomia, mutta nyt vanhempana ja aikuisena huomaa että sitä pelkää paljon enemmän kuin lapsena. Mutta samoja asioita kun lapsena. Hämähäkkejä ja mörköä toisessa huoneessa tai sängyn alla. Makkaristani näkyy peilin kautta pieni pala olkkaria, enkä ikinä pimeällä uskalla sängystä kurkistaa siihen peiliin, pelkään että sieltä näkyy jotain epämiellyttävää. Hölmöä. Rauhottavat vie iltapelot pois, saman asian ajais varmaan suurikokoinen koira. Ähh, miksi mä tyhmä menin syömään kaikki rauhottavat pois jo liian aikaisin. Nyt saan sitten kärvistellä ilman. Viekkareita en ole edes huomannut kun on huono olo muutenkin koko ajan.

Paino on taas laskussa, laskee pikku hiljaa. Eihän tässä nyt ole kiire minnekään. Päivällä on helppo olla syömättä mutta auta armias kun ilta tulee ja kunnon nälkä iskee. Onneksi tuolla kaapissa ei ole enää paljon mitään syötävää eikä ole rahaa ostaa lisää. Mutta kuhan pepsi maxiin ja tupakkaan riittää niin se on hyvä se.

Jos vaikka siivoisin.