Elossa ollaan! Vaikka siltä ei ole kaikkina päivinä tuntunutkaan. Sairastelu alkaa ottaa jo päähän kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Tiistaina meen uusiin verikokeisiin (olisi pitänyt käydä jo pari kertaa aiemminkin mutta en ahistukseltani siihen pystynyt) ja keskiviikkona saa sitten kuulla että miten jatkossa. Takas osastolle tai sitten vaan lepoa ja ehkä uusi kuuri. Hohhoijaa.

Painonpudotuksen kanssa oon lepsuillut ja se näkyy vaa'assa melkein kahden kilon nousuna. Lisäksi kun on koittanut syödä mahdollisimman suolaista että olo paranis niin päällä on inhottava turvotus, jota pitäis koittaa juoda vedellä pois. Juomista hankaloittaa vaan pahasti vihlovat etuhampaat, auts. Pilli auttaa sentään hieman, ja oonkin jo viikon käyttänyt yhtä ja samaa pilliä. Lähikauppa ei pillejä myy ja tuokin pilli tuli vaan mäkkimätön (krhm..) mukana. Yh, nyt kun ajattelee kaikkia syömisiään niin ihan ällöttää. Mutta sentään ruokahalu on säilynyt, eli en kai minä enää hirveen sairas voi olla? Vaikka siltä tuntuukin. Kaikki lihakset tuntuu jotenkin heikolta, pakkauksia on vaikea avata ja portaissa tutisee polvet. Ja päässä heittää. Kovat äänet sattuu ja kirkkaat valot sattuu.

No oma vika, mitäs en antanut itseni sairaalareissun jälkeen rauhottua ja levätä tarpeeksi vaan piti matkustaa kaverin luokse ja tehä sitä ja tätä ja ryypätä vaikka maksassa on just riehunut jonkin sortin tulehdus.

Huomenna vien Opamoxin reseptin uusittavaksi. Toinen rauhottava on loppunut, mutten voi vielä uusia sitä, joten katsotaan josko tuo uusittaisiin. Kyllä se uusitaan jos lääkäri ei vaan liikaa juutu lukemaan tietojani, en edes tiedä että tutkiiko ne niitä silloin kun reseptejä uusivat? On se ainakin ennen uusittu vaikka ei olisi pitänyt. 100 Opamoxia piristäis aika paljon tätä pimeää talvea. Niin, ja auttais tähän kamalaan ahdistukseen joka vaan korostuu kipeänä ollessa.