Viikonlopun aikana katosi reilu kilo. En syönyt lauantaina tai sunnuntaina mitään kiinteetä, sunnuntaina ainoastaan juotavan jogurtin. Meinasin koittaa olla ilman ruokaa vielä tämänkin päivän mutta söin kuitenkin, vähän enemmän kuin oli tarkoitus, mutten mitenkään hirveän paljon kuitenkaan. (n. 600 kcal)

Oon ihan puhki, vaikka koulussa oli vain 5 tunnin päivä ja kaikki oli tosi rentoa. Kolmena seuraavana päivänä pitää jaksaa 6 tuntia. Rentoja päiviä, mutta ihmisten kanssa oleminen ottaa voimille, vaikka oonkin löytänyt itsestäni aiemmin piilossa olleen sosiaalisen puolen. Tai kai mulla on se sosiaalinen puoli aina ollut, aiemmin olen vain ollut paljon ujompi. Nykyään uskallan puhua ja mennä kaikkeen mukaan. Mutta se vaan ottaa voimille, on aina ottanut. Joskus kun asuin vielä äitini luona, niin rankan ihmistäytteisen päivän jälkeen sanoin sille aina että "nyt alkaa mun antisosiaalinen hetki" tai "nyt mun sosiaalisuuskiintiö on tältä päivältä täynnä" ja sulkeuduin omaan huoneeseeni moneksi tunniksi ollakseni vain yksin. Nyt kun asun yksin, niin tää tuntuu taivaalliselta. Jostain syystä tarvitsen paljon yksinoloa, varsinkin ihmistäytteisten päivien vastapainoksi. Siksi en osaa oikein seurustellakaan kenenkään kanssa. En jaksa koko aikaa olla toisen kanssa ja antaa sille huomiota. Tällä hetkellä riittää se että annan huomiota kissoilleni.

Pitää nyt loppupäivä ottaa vaan leväten ja mennä aikaisin nukkumaan. Lähikaupasta ostin ruukkugerberan piristääkseni itseäni, ja kyllähän se piristikin vaikken sille kotoa sopivaa ruukkua löytänytkään. Toivottavasti toi säilyy kauan, ei oo mitään tietoa noista.

Alakulo meinaa taas vallata mielen, tai valtasi jo osittain. Olis nyt edes joku syy olla alakuloinen, mutta kun ei ole. Kai oon vain väsynyt.