Mikäs tässä koulussa atk-tunnilla ollessa. Sain eilen ystävältäni myöhästyneen joululahjan, eli ihanan possumukin ja suklaapatukan. Suklaapatukan jätin syömättä. Kalorit jäi eilen suunnilleen 1200:aan eli olen ihan tyytyväinen, sillä noissa, vähän terveellisimmissä lukemissa haluan nyt pitää nämä syömiset. Koulussa en silti syö, se tuntuu ihan turhalta. No, olisihan se kiva olla kavereiden kanssa, mutta sortuisin kuitenkin syömään liikaa ja pitäisi kituttaa loppupäivä näkkileivällä. Pääsen kuitenkin joka päivä jo kahdelta niin mielummin syön silloin kotona jotain kevyttä. Tänään mua odottaa kotona tomaattikeitto, en vain ole vielä päättänyt syönkö lämpimän kupin tomaattikeittoa vai knorrin. Onpas mun elämä nyt taas niin jännää että huhheijaa.

En ole uskaltanut käydä vaa'alla aikoihin. Uskallan käydä vasta sitten kun olen muutaman päivän syönyt niin kuin pitää. Tai ehkä viikon.

Kävin joulukuussa ensimmäistä kertaa laivalla kaverini kanssa. Siellä tunsin itseni kauniiksi liiasta painosta huolimatta, tai ehkä se johtui humalasta. En tiedä. Oli kuitenkin ihan älyttömän kivaa vaikka kaveri mulle jostain vähän suutahtikin eikä varmaan lähde mun kanssa enää ikinä mihinkään. Pitäisi maksaa sille edes velat takaisin että se leppyisi vähän. Niin, kaveri on tosiaan tämä sama joka asuu Tampereella. En tiedä milloin nähdään seuraavan kerran, jos se nyt edes haluaa nähdä mua enää. Varmaan on poistanut mun kuvat jo valokuva-albumistaankin.

Halasin viime keväänä pupua tyttöystävän ottaessa meistä kuvan. Kaipaan. Sekä tyttöystävää että tuota pehmeää pupusta.

Jospa sitä taas palaisi blogin pariin. Nyt on jo tammikuu, eli en ole kirjoittanut hmm... kolmeen kuukauteen. Eipä tosin paljon mitään ole edes tapahtunut. Pikemminkin kaikki vaan menee samaa rataa kuin aina ennenkin.

Koulua en ole lopettanut, enkä aio. Näin tosin jo viime yönä unta että mut potkittiin pihalle sieltä runsaiden poissaolojen takia, mutta onneksi se ei ollut totta. Oon saanut tuolta koulusta niin hyviä ystäviä että sitä käy ihan mielellään nykyään. Onhan ne reippaasti mua nuorempia kun suurin osa on tullut suoraan yläasteelta, mutta mitä se haittaa?

Ja paino... Noh, se on noussut muutaman kilon. Tai oikeastaan 7, niin että paino on nyt n. 65. En ole varma paljonko, sillä kävin puntarilla nyt päivällä kun oli jo vaatteet päällä ja mahassa ruokaa. Mutta  hyi, hyi, hyi. Siksi tämän blogin pariin taas päätin palatakin, että saan itselleni taas motivaatiota ja itsekuria. Niistä asioistahan se loppujen lopuksi on vain kiinni.

En aio valittaa kuinka oksettaa oma ulkomuoto, siitä oon valittanut jo ihan liikaa. Mutta päätin nyt yrittää laihduttaa vähän terveellisemmin taas vaihteeksi, eli liikkua jonkin verran ja syödä oikein. Tai no, ostinhan minä apteekista easy diet-juttuja, joilla aion korvata aterian aina silloin tällöin, mutta ei kai nekään nyt hirveän epäterveellisiä voi olla. Juominenkin mun on taas pakko lopettaa ettei se lähde lapasesta niin kuin joskus ennen. Maksa on jo muutenkin sairas, niin ei passais hirveesti rasittaa sitä liikaa.

Ihmissuhderintamallakaan ei ole tapahtunut mitään uutta. Oon tutustunut tänä syksynä moniin uusiin ihmisiin ja se on kivaa, mutta ei kenenkään kanssa voi edes harkita mitään suhdetta. No, oon minä saanut ihastumistunnustuksia tänä syksynä peräti kaksi, molemmat mua muutaman vuoden nuoremmilta pojilta. Söpöä.

Musta tuntuu tän painonpudotuksen kanssa siltä, että hei, mähän osaan tän homman. Osaan syödä tarpeeksi vähän, osaan hallita itseni. Tuntuu siltä että hallitsee edes jotain, on hyvä jossain. Ajattelee että hah, nyt olen ehkä lihava, mutta enpäs kauaa. Ensimmäisinä päivinä mulla oli nälkä koko ajan, mutta nyt sitä ei oikeastaan edes tunne, eikä tee mieli syödä mitään. Koulussa kävin vielä eilen syömässä, mutta en jatkossa.

Paino on pudonnut nopeasti lukuun 58. Toivon että ennen syyslomaa saan vielä muutaman kilon pois, niin voi sitten hyvillä mielin lähteä baariin. Ens viikon viikonloppuna olisin halunnut viedä entisen tyttöystäväni viimein myös baariin, kun siitä ollaan paljon puhuttu että pitäis mennä yhdessä, mutta plaaah, se ei halua tulla tänne ettei pilaa suhdetta nykyisen tyttöystävänsä kanssa. Ymmärrän kyllä, hölmö ideahan toi ehkä olikin, vaikka ollaankin sovittu että ollaan kavereita. Vai ollaankohan edes?

Tänään en mennyt kouluun. En vielä tiedä miten tämän päivän aion kuluttaa. Illalla tulee pikkuveli uuden autonsa kanssa ja käyttää mua apteekissa hakemassa unilääkkeet sekä ruokakaupassa, muuten varmaan olenkin koko viikonlopun vain kotona syömättä ja juomatta. Jospa maanantaina vaaka näyttäisi taas vielä pienempää lukua.

Nojaa. Kyllähän toi koulunkäynti vielä menee, varsinkin kun mun lukujärjestystä kevennettiin huomattavasti. Keskiviikkona on tiedossa koulun kanssa ylitornion reissu ja sen jälkeen pari lyhyttä koulupäivää. Ei paha.

Äiti vaatii mua muuttamaan kaheksi viikoksi sen luokse, jotta se vois katsoa että todella käyn tuota koulua joka päivä, enkä jää kotiin lorvimaan. Tästä käydään kädenvääntöä vielä tänään, mua ei nimittäin ollenkaan huvittais majottua äidin luokse. Eikä saada sitä tänne yöksi, kuten se jo uhkasi.

Tänään olen syönyt liikaa. Koulussa oli aivan liian hyvää ruokaa, siellä on aina. Voisin huomenna skipata koko kouluruokailun niin ei tulis mätettyä niin kauheasti. Kalorit pamahti tänään yli tuhannen, jo tässä vaiheessa, kun kello on kohta puoli viisi. Ei passaa loppupäivänä syödä mitään ja huomenna olla oikein niukalla ruoalla, niin ehkä keskiviikkoaamuna uskaltaa jo vaa'alle. Tänään se näytti 60,1.

En osaa tänään kirjoittaa eikä multa tule hyvää tekstiä, joten päätän tämän postauksen tähän.

Ahdistaa huominen. Haluaisin lopettaa koko koulun, oon niin kyrpiintynyt siihen. Miksen sitten lopeta? En tiedä. Voisin tänään yrittää puhua äidille asiasta. Tää kouluvuosi ei edes johda mihinkään, ku kyse on vaan valmentavasta koulutuksesta. Voisin skipata sen ja hakea vain ens vuoden yhteyshaussa sosiaali-ja terveysalalle, kuten olen haaveillut. Mutta jos en pääse sinne niin en tiedä mitä teen. Jos jatkan Luovilla, mulle olis koulupaikka taattu media-assaripuolelta. Joka tosin sekään ei enää oikeastaan kiinnosta mua. Jos ei oteta huomioon mun mielenterveysjuttuja (joista mun ei tietenkään ole pakko kertoa), niin mulla olis oikein hyvät mahkut päästä sinne sosiaali-ja terveysalalle. Oon kuitenkin ollut työkkärin kautta työharjottelussa yhteensä 8 kk päiväkodissa ja vanhusten palvelukodissa, ja muutenkin on työkokemusta lastenhoidosta. Todistuksetkin noista löytyy.

Ehkä mun pitää kuitenkin ensin yrittää huomenna neuvotella niin että mun lukujärjestystä kevennettäisiin niin paljon kuin mahdollista. Ehkä se sitten alkaa sujua, kun siellä ei tarvitse viettää niin paljon aikaa.

Phhhhh. Paino oli tänäaamuna 60,5. Eilen kalorit jäi kuuteensataan ja tänään tulee jäämään hieman alle kuudensadan, jos syön niin kuin olen suunnitellut.

Lauantai-ilta ja mä kyhjötän kotona. Tosin ei tässä mitään valittamista ole, mukava olla kissojen kanssa, lipittää teetä ja polttaa kynttilöitä. Niin ja katsella kauniiden, laihojen ihmisten kuvia... kunpa vielä minäkin joskus olisin laihempi.

Syyslomaan on kuukausi, enkä tiedä mikä olis järkevä painonpudotustavoite siihen mennessä. Aloitin tän uudestaan niin vasta, etten tiedä vielä mikä tahti tässä oikein on. Mutta jos oikein alan tiukaksi, niin mun olis mahdollista varmaan saada ainakin 5 kiloa pois? Ehkä? Se olis jo paljon. Sen ainakin tiedän, että jouluun mennessä 10 kiloa saa luvan kadota.

Tänään olen syönyt noin 600 kalorin verran. Eilen söin liikaa. Jännittävää katsoa mitä vaaka aamulla näyttää, ylöspäin vai alaspäin.

Eilen kaloreita kertyi vähän päälle 700. Paino laski 60,2:een. Jei!

Ja jos onnistun pitämään itseni kurissa niin tälle päivälle kaloreita pitäis kertyä vain noin 500. Meen viikonlopuksi äidin luokse, ja se tulee hakemaan mua jo neljän jälkeen, joten mun täytyy nyt päivällä kotona syödä vain jotain ihan pientä ja sitten äidin luona vähän jotain lisää. Pitää yrittää sielläkin pitää viikonlopun ajan syömiset ihan minimissä, niin ehkä maanantaina mua odottaa vaa'an näytöllä taas jokin pieni yllätys, mielellään positiivinen. Tosin tuumin vähän että tulisin jo huomenna takaisin kotiin.

Nyt kun tein uudestaan tämän laihdutuspäätöksen niin alkoholia ei tee edes mieli. Mikä on erittäin hyvä juttu. 

Pistin juuri koululle viestiä etten tule sinne tänäänkään. Oon varmaan kusessa maanantaina, kun on hojks-keskustelu (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonne tulee opettajan ja ohjaajan lisäksi myös mun hoitaja mielenterveystoimistosta. Mun runsaat poissaolot tulee varmasti puheeksi ja ärsyttää jo valmiiksi. Mutta minkäs teet, oma vika.