Mikäs tässä koulussa atk-tunnilla ollessa. Sain eilen ystävältäni myöhästyneen joululahjan, eli ihanan possumukin ja suklaapatukan. Suklaapatukan jätin syömättä. Kalorit jäi eilen suunnilleen 1200:aan eli olen ihan tyytyväinen, sillä noissa, vähän terveellisimmissä lukemissa haluan nyt pitää nämä syömiset. Koulussa en silti syö, se tuntuu ihan turhalta. No, olisihan se kiva olla kavereiden kanssa, mutta sortuisin kuitenkin syömään liikaa ja pitäisi kituttaa loppupäivä näkkileivällä. Pääsen kuitenkin joka päivä jo kahdelta niin mielummin syön silloin kotona jotain kevyttä. Tänään mua odottaa kotona tomaattikeitto, en vain ole vielä päättänyt syönkö lämpimän kupin tomaattikeittoa vai knorrin. Onpas mun elämä nyt taas niin jännää että huhheijaa.

En ole uskaltanut käydä vaa'alla aikoihin. Uskallan käydä vasta sitten kun olen muutaman päivän syönyt niin kuin pitää. Tai ehkä viikon.

Kävin joulukuussa ensimmäistä kertaa laivalla kaverini kanssa. Siellä tunsin itseni kauniiksi liiasta painosta huolimatta, tai ehkä se johtui humalasta. En tiedä. Oli kuitenkin ihan älyttömän kivaa vaikka kaveri mulle jostain vähän suutahtikin eikä varmaan lähde mun kanssa enää ikinä mihinkään. Pitäisi maksaa sille edes velat takaisin että se leppyisi vähän. Niin, kaveri on tosiaan tämä sama joka asuu Tampereella. En tiedä milloin nähdään seuraavan kerran, jos se nyt edes haluaa nähdä mua enää. Varmaan on poistanut mun kuvat jo valokuva-albumistaankin.

Halasin viime keväänä pupua tyttöystävän ottaessa meistä kuvan. Kaipaan. Sekä tyttöystävää että tuota pehmeää pupusta.