Nojaa. Kyllähän toi koulunkäynti vielä menee, varsinkin kun mun lukujärjestystä kevennettiin huomattavasti. Keskiviikkona on tiedossa koulun kanssa ylitornion reissu ja sen jälkeen pari lyhyttä koulupäivää. Ei paha.

Äiti vaatii mua muuttamaan kaheksi viikoksi sen luokse, jotta se vois katsoa että todella käyn tuota koulua joka päivä, enkä jää kotiin lorvimaan. Tästä käydään kädenvääntöä vielä tänään, mua ei nimittäin ollenkaan huvittais majottua äidin luokse. Eikä saada sitä tänne yöksi, kuten se jo uhkasi.

Tänään olen syönyt liikaa. Koulussa oli aivan liian hyvää ruokaa, siellä on aina. Voisin huomenna skipata koko kouluruokailun niin ei tulis mätettyä niin kauheasti. Kalorit pamahti tänään yli tuhannen, jo tässä vaiheessa, kun kello on kohta puoli viisi. Ei passaa loppupäivänä syödä mitään ja huomenna olla oikein niukalla ruoalla, niin ehkä keskiviikkoaamuna uskaltaa jo vaa'alle. Tänään se näytti 60,1.

En osaa tänään kirjoittaa eikä multa tule hyvää tekstiä, joten päätän tämän postauksen tähän.

Ahdistaa huominen. Haluaisin lopettaa koko koulun, oon niin kyrpiintynyt siihen. Miksen sitten lopeta? En tiedä. Voisin tänään yrittää puhua äidille asiasta. Tää kouluvuosi ei edes johda mihinkään, ku kyse on vaan valmentavasta koulutuksesta. Voisin skipata sen ja hakea vain ens vuoden yhteyshaussa sosiaali-ja terveysalalle, kuten olen haaveillut. Mutta jos en pääse sinne niin en tiedä mitä teen. Jos jatkan Luovilla, mulle olis koulupaikka taattu media-assaripuolelta. Joka tosin sekään ei enää oikeastaan kiinnosta mua. Jos ei oteta huomioon mun mielenterveysjuttuja (joista mun ei tietenkään ole pakko kertoa), niin mulla olis oikein hyvät mahkut päästä sinne sosiaali-ja terveysalalle. Oon kuitenkin ollut työkkärin kautta työharjottelussa yhteensä 8 kk päiväkodissa ja vanhusten palvelukodissa, ja muutenkin on työkokemusta lastenhoidosta. Todistuksetkin noista löytyy.

Ehkä mun pitää kuitenkin ensin yrittää huomenna neuvotella niin että mun lukujärjestystä kevennettäisiin niin paljon kuin mahdollista. Ehkä se sitten alkaa sujua, kun siellä ei tarvitse viettää niin paljon aikaa.

Phhhhh. Paino oli tänäaamuna 60,5. Eilen kalorit jäi kuuteensataan ja tänään tulee jäämään hieman alle kuudensadan, jos syön niin kuin olen suunnitellut.

Lauantai-ilta ja mä kyhjötän kotona. Tosin ei tässä mitään valittamista ole, mukava olla kissojen kanssa, lipittää teetä ja polttaa kynttilöitä. Niin ja katsella kauniiden, laihojen ihmisten kuvia... kunpa vielä minäkin joskus olisin laihempi.

Syyslomaan on kuukausi, enkä tiedä mikä olis järkevä painonpudotustavoite siihen mennessä. Aloitin tän uudestaan niin vasta, etten tiedä vielä mikä tahti tässä oikein on. Mutta jos oikein alan tiukaksi, niin mun olis mahdollista varmaan saada ainakin 5 kiloa pois? Ehkä? Se olis jo paljon. Sen ainakin tiedän, että jouluun mennessä 10 kiloa saa luvan kadota.

Tänään olen syönyt noin 600 kalorin verran. Eilen söin liikaa. Jännittävää katsoa mitä vaaka aamulla näyttää, ylöspäin vai alaspäin.

Eilen kaloreita kertyi vähän päälle 700. Paino laski 60,2:een. Jei!

Ja jos onnistun pitämään itseni kurissa niin tälle päivälle kaloreita pitäis kertyä vain noin 500. Meen viikonlopuksi äidin luokse, ja se tulee hakemaan mua jo neljän jälkeen, joten mun täytyy nyt päivällä kotona syödä vain jotain ihan pientä ja sitten äidin luona vähän jotain lisää. Pitää yrittää sielläkin pitää viikonlopun ajan syömiset ihan minimissä, niin ehkä maanantaina mua odottaa vaa'an näytöllä taas jokin pieni yllätys, mielellään positiivinen. Tosin tuumin vähän että tulisin jo huomenna takaisin kotiin.

Nyt kun tein uudestaan tämän laihdutuspäätöksen niin alkoholia ei tee edes mieli. Mikä on erittäin hyvä juttu. 

Pistin juuri koululle viestiä etten tule sinne tänäänkään. Oon varmaan kusessa maanantaina, kun on hojks-keskustelu (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonne tulee opettajan ja ohjaajan lisäksi myös mun hoitaja mielenterveystoimistosta. Mun runsaat poissaolot tulee varmasti puheeksi ja ärsyttää jo valmiiksi. Mutta minkäs teet, oma vika.

+100g. Eipä toi maata kaada ku voi johtua ihan mistä tahansa, mutta kyllä tympäsi nähdä vaa'an näytöllä eilistä suurempi luku. Mutta noh.

Enpä mennyt kouluun tänäänkään, en tiedä vielä menenkö huomennakaan. Ei huvita ollenkaan, vaikka eipä mulla paljoa tekemistä ole täällä kotonakaan. Tänään olis ollut köksän tunnit, eli ihan hyvä etten mennyt, koska siellä olisi kuitenkin ollut pakko syödä sitä tätä ja tuota, mikä ei nyt ihan sovi tähän menoon nyt. Koulusta jo soittivat mun perään (uskalsin puhua puhelimessa!), ja opettaja kehotti tulemaan viimeistään maanantaina kouluun ja tuomaan lääkärintodistuksia (joita mulla ei ole..) ja huoh. Ärsyttää kaikki, välillä tekisi mieli lopettaa koko koulu.

Kittaan kahvia ja mietiskelen että mitä sitä tänään tekisi. Mieliala on yllättävän hyvä, vaikka nälkä painaa ja koulu painaa ja paino painaa ja kaikki painaa. On sellainen fiilis, että jos ei sataisi, niin saattaisin jopa lähteä lenkille. Vaan kun sataa.

Ainakin tänään yritän pitää syömiset niin minimissä kuin voin, ja aion kärvistellä niin pitkälle päivään syömättä ku vaan pystyn. Saa nähdä miten käy. 

Eilen illalla pyörin sängyssäni mietiskellen maukasta tortillalasagnea, jonka tein maanantaina. Siinä kärvistelin ja koitin saada unen päästä kiinni, etten vain miettisi ruokaa, ja tulihan se uni lopulta. Nyt on kohta puolipäivä ja alas on mennyt vain kahvia. Nälkä ei enää ole. Lääkäriin en päässyt.

Aamulla ilmoitin kouluun että olen "kuumeessa edelleen", en tajua mihin mun opiskelumotivaatio on taas vaihteeksi kadonnut.. no, huomenna ja perjantaina on pakko mennä kouluun, että saa hyvän mielen viikonlopuksi. Viikonlopusta en vielä tiedä mitä teen, jos en mene äidin luokse niin sorrun kuitenkin ryyppäämään, jos taas menen, niin sorrun syömään liikaa. Äidin luokse on kuitenkin tulossa myös pikkuveli koko viikonlopuksi, eli ehkä meisikin menee sinne sitten. Haetaan pikkuveikalle oma auto ja mulla on kans autokuume yltynyt vähän liian kovaksi... Jos sitä ens vuonna sais hommattua kortin ja jonkun halvan kotteron.

Paino oli laskenut mukavasti lukuun 60,7, onneksi, sillä mikäs sen motivoivampaa kuin huomata vaa'assa aina vaan pienempiä ja pienempiä lukuja. Vaikka itse luku on vielä aivan liian suuri.

Olin jo ajatellut haudata tämän blogin, kunnes tässä eräänä aamuna kävin vaa'alla ja mitäs se näyttikään... Hävettää tunnustaa, mutta kesän aikana sain painoni 62:een. Eli olen aikalailla samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Voisin syyttää tästä aina vaan kortisonia, vaikka lähinnä se on se itsekuri, mikä petti. Joten, päätin palata takaisin tämän blogin pariin, koska tämän pitäminen kuitenkin motivoi sen verran että ehkä minä tämän(kin) avulla saan pidettyä itseni jotenkuten ruodussa.

Olin jo aikalailla tyytyväinen siihen 50:een kiloon, jossa jonkin aikaa ehdin olla. Mutta nyt tämä laihdutus alkaa taas, tosin ehkä vähän terveellisemmin kuin viime syksynä... Ainakin aluksi, kun on tottunut syömään jo ihan normaalin verran (ja vähän enemmänkin, kuten painosta huomaa).

Koulukin alkoi taas, viime keväänhän olin kokonaan sairaslomalla masennuksen ja silloin vielä tuntemattomana pysytelleen maksasairauden vuoksi. Mutta ei siitä sen enempää, lätkin tähän vielä muutaman kuvan pärstästäni, josta siitäkin huomaa painonnousun.

Mutta niin, täällä ollaan taas. o/
Olikin jo ikävä koko blogia.

Edit: Tää päivä ainakin on mennyt mainiosti. On tullut syötyä alle 800 kaloria, enkä enempää aio. Huomenna olen pois koulusta, kuten tänäänkin, mutta siitä huolimatta aion mennä aikaisin nukkumaan ja eeeeehkä mennä huomenna lääkäriin pyytämään rauhottavia. Mielenterveystoimiston lekurit ei niitä enää suostu mulle määräämään, en ole edes päässyt yhdellekään lääkärille selittämään niiden tarvettani, toivottavasti ihan vaan terveyskeskuksessa pääsen edes lääkäriltä henkilökohtaisesti pyytämään eikä mua käännytetä heti ovella. Saa nähdä miten käy.