Eilen illalla pyörin sängyssäni mietiskellen maukasta tortillalasagnea, jonka tein maanantaina. Siinä kärvistelin ja koitin saada unen päästä kiinni, etten vain miettisi ruokaa, ja tulihan se uni lopulta. Nyt on kohta puolipäivä ja alas on mennyt vain kahvia. Nälkä ei enää ole. Lääkäriin en päässyt.

Aamulla ilmoitin kouluun että olen "kuumeessa edelleen", en tajua mihin mun opiskelumotivaatio on taas vaihteeksi kadonnut.. no, huomenna ja perjantaina on pakko mennä kouluun, että saa hyvän mielen viikonlopuksi. Viikonlopusta en vielä tiedä mitä teen, jos en mene äidin luokse niin sorrun kuitenkin ryyppäämään, jos taas menen, niin sorrun syömään liikaa. Äidin luokse on kuitenkin tulossa myös pikkuveli koko viikonlopuksi, eli ehkä meisikin menee sinne sitten. Haetaan pikkuveikalle oma auto ja mulla on kans autokuume yltynyt vähän liian kovaksi... Jos sitä ens vuonna sais hommattua kortin ja jonkun halvan kotteron.

Paino oli laskenut mukavasti lukuun 60,7, onneksi, sillä mikäs sen motivoivampaa kuin huomata vaa'assa aina vaan pienempiä ja pienempiä lukuja. Vaikka itse luku on vielä aivan liian suuri.