Eilen kaloreita kertyi vähän päälle 700. Paino laski 60,2:een. Jei!

Ja jos onnistun pitämään itseni kurissa niin tälle päivälle kaloreita pitäis kertyä vain noin 500. Meen viikonlopuksi äidin luokse, ja se tulee hakemaan mua jo neljän jälkeen, joten mun täytyy nyt päivällä kotona syödä vain jotain ihan pientä ja sitten äidin luona vähän jotain lisää. Pitää yrittää sielläkin pitää viikonlopun ajan syömiset ihan minimissä, niin ehkä maanantaina mua odottaa vaa'an näytöllä taas jokin pieni yllätys, mielellään positiivinen. Tosin tuumin vähän että tulisin jo huomenna takaisin kotiin.

Nyt kun tein uudestaan tämän laihdutuspäätöksen niin alkoholia ei tee edes mieli. Mikä on erittäin hyvä juttu. 

Pistin juuri koululle viestiä etten tule sinne tänäänkään. Oon varmaan kusessa maanantaina, kun on hojks-keskustelu (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) jonne tulee opettajan ja ohjaajan lisäksi myös mun hoitaja mielenterveystoimistosta. Mun runsaat poissaolot tulee varmasti puheeksi ja ärsyttää jo valmiiksi. Mutta minkäs teet, oma vika.

+100g. Eipä toi maata kaada ku voi johtua ihan mistä tahansa, mutta kyllä tympäsi nähdä vaa'an näytöllä eilistä suurempi luku. Mutta noh.

Enpä mennyt kouluun tänäänkään, en tiedä vielä menenkö huomennakaan. Ei huvita ollenkaan, vaikka eipä mulla paljoa tekemistä ole täällä kotonakaan. Tänään olis ollut köksän tunnit, eli ihan hyvä etten mennyt, koska siellä olisi kuitenkin ollut pakko syödä sitä tätä ja tuota, mikä ei nyt ihan sovi tähän menoon nyt. Koulusta jo soittivat mun perään (uskalsin puhua puhelimessa!), ja opettaja kehotti tulemaan viimeistään maanantaina kouluun ja tuomaan lääkärintodistuksia (joita mulla ei ole..) ja huoh. Ärsyttää kaikki, välillä tekisi mieli lopettaa koko koulu.

Kittaan kahvia ja mietiskelen että mitä sitä tänään tekisi. Mieliala on yllättävän hyvä, vaikka nälkä painaa ja koulu painaa ja paino painaa ja kaikki painaa. On sellainen fiilis, että jos ei sataisi, niin saattaisin jopa lähteä lenkille. Vaan kun sataa.

Ainakin tänään yritän pitää syömiset niin minimissä kuin voin, ja aion kärvistellä niin pitkälle päivään syömättä ku vaan pystyn. Saa nähdä miten käy. 

Eilen illalla pyörin sängyssäni mietiskellen maukasta tortillalasagnea, jonka tein maanantaina. Siinä kärvistelin ja koitin saada unen päästä kiinni, etten vain miettisi ruokaa, ja tulihan se uni lopulta. Nyt on kohta puolipäivä ja alas on mennyt vain kahvia. Nälkä ei enää ole. Lääkäriin en päässyt.

Aamulla ilmoitin kouluun että olen "kuumeessa edelleen", en tajua mihin mun opiskelumotivaatio on taas vaihteeksi kadonnut.. no, huomenna ja perjantaina on pakko mennä kouluun, että saa hyvän mielen viikonlopuksi. Viikonlopusta en vielä tiedä mitä teen, jos en mene äidin luokse niin sorrun kuitenkin ryyppäämään, jos taas menen, niin sorrun syömään liikaa. Äidin luokse on kuitenkin tulossa myös pikkuveli koko viikonlopuksi, eli ehkä meisikin menee sinne sitten. Haetaan pikkuveikalle oma auto ja mulla on kans autokuume yltynyt vähän liian kovaksi... Jos sitä ens vuonna sais hommattua kortin ja jonkun halvan kotteron.

Paino oli laskenut mukavasti lukuun 60,7, onneksi, sillä mikäs sen motivoivampaa kuin huomata vaa'assa aina vaan pienempiä ja pienempiä lukuja. Vaikka itse luku on vielä aivan liian suuri.

Olin jo ajatellut haudata tämän blogin, kunnes tässä eräänä aamuna kävin vaa'alla ja mitäs se näyttikään... Hävettää tunnustaa, mutta kesän aikana sain painoni 62:een. Eli olen aikalailla samassa tilanteessa kuin viime syksynä. Voisin syyttää tästä aina vaan kortisonia, vaikka lähinnä se on se itsekuri, mikä petti. Joten, päätin palata takaisin tämän blogin pariin, koska tämän pitäminen kuitenkin motivoi sen verran että ehkä minä tämän(kin) avulla saan pidettyä itseni jotenkuten ruodussa.

Olin jo aikalailla tyytyväinen siihen 50:een kiloon, jossa jonkin aikaa ehdin olla. Mutta nyt tämä laihdutus alkaa taas, tosin ehkä vähän terveellisemmin kuin viime syksynä... Ainakin aluksi, kun on tottunut syömään jo ihan normaalin verran (ja vähän enemmänkin, kuten painosta huomaa).

Koulukin alkoi taas, viime keväänhän olin kokonaan sairaslomalla masennuksen ja silloin vielä tuntemattomana pysytelleen maksasairauden vuoksi. Mutta ei siitä sen enempää, lätkin tähän vielä muutaman kuvan pärstästäni, josta siitäkin huomaa painonnousun.

Mutta niin, täällä ollaan taas. o/
Olikin jo ikävä koko blogia.

Edit: Tää päivä ainakin on mennyt mainiosti. On tullut syötyä alle 800 kaloria, enkä enempää aio. Huomenna olen pois koulusta, kuten tänäänkin, mutta siitä huolimatta aion mennä aikaisin nukkumaan ja eeeeehkä mennä huomenna lääkäriin pyytämään rauhottavia. Mielenterveystoimiston lekurit ei niitä enää suostu mulle määräämään, en ole edes päässyt yhdellekään lääkärille selittämään niiden tarvettani, toivottavasti ihan vaan terveyskeskuksessa pääsen edes lääkäriltä henkilökohtaisesti pyytämään eikä mua käännytetä heti ovella. Saa nähdä miten käy.

En ole kirjoitellut, anteeksi. Oon päästänyt itseni taas repsahtamaan pahemman kerran, vaikka kuin oon muka koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittanutkin siitä.. No, nyt on jääkaappi taas jälleen kerran täynnä vaan keittoja ja muuta vähäkalorista, joten eiköhän tämä tästä. Jos koulun alkuun mennessä saisi jonkun verran pois niin olisin tyytyväinen. Painan tällä hetkellä 56,6. Ei hyvä, ei yhtään hyvä. Jos koulun alkuun mennessä saisin painon alle 50:n niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Koulun alkuun mennessä on myös pakko saada rauhottavia. Muuten en pysty koulua käymään, kauhistuttaa ajatuskin. Ehkä saisin itseni juuri ja juuri kouluun asti mutta olisin siellä kuitenkin vain koko ajan hermostunut ja hiljainen ja paniikissa ja äh. Jos saisin aamulla edes lähdettyä ollenkaan, on tullut koettua sekin että paniikkikohtaus iskee itkuineen just ennen kuin pitäs astua ovesta ulos.

Oon kuitenkin keväästä piristynyt kovasti. Lääkitys on auttanut, maksa-arvot on laskeneet huomattavasti ja olo on ollut.. sanoisinko että mahtava. Toki on välillä huonoja päiviä, kuten meillä kaikilla, mutta esimerkiksi tänään on aivan loistava päivä, vaikkei tässä mitään erikoista olekaan. Olo vain on hyvä. Ei satu eikä väsytä.

Nyt loppu tämä syöminen. Viime viikolla paino laski mukavasti koska ei ollut juuri ollenkaan ruokahalua, mutta nyt se on kyllä ihan mukavasti kivunnut jo takaisin. Sen näkee, vaa'alla en ole käynyt. En ole ihan edes varma että mihin se muuttohässäkässä oikein meni. Mutta toivottavasti tämä on vaan jotain suolaisen ruoan aiheuttamaa turvotusta joka lähtee parissa päivässä syömällä vähemmän ja juomalla enemmän. Uh, ihan oksettaa tämä tämänhetkinen ulkomuoto.

Kesä on täällä jo melkein ja minä näytän possulta. Ja minä kun niin talvella toivoin ja oletinkin että olisin nyt jo viimeinkin ihanan hoikassa ja kauniissa kunnossa, mutta toisin kävi. Tähän ei varmaan auta kuin ihan mieletön itsekuri ja vanhoihin tapoihin ja sääntöihin palaaminen - n. 500 kaloria päivässä eikä ruokaa enää iltakuuden jälkeen. Sillä ei kuulemma ole kovinkaan paljoa väliä että mihin aikaan sitä viimeisen ateriansa päivällä syö, mutta itselläni ainakin tuo sääntö pitää kaiken iltanapostelun ja iltasyömisen kurissa eikä siten tule syötyä liikaa yhdelle päivälle. Onneksi huomenna saa rahaa että voi ostaa jääkaappiin vaan kaikkea mahdollisimman kevyttä, vaikka parempi olisi varmaan olla ostamatta mitään. Myös kotikännit houkuttelisi, mutta siitäkin kertyy ihan täysin turhia kaloreita joten ehkä mielummin vain nukun unilääkkeen voimin koko viikonlopun ihan kiltisti.

Kaipaan entistä tyttöystävääni. En haluaisi myöntää koko asiaa mutta pakkohan se on. Mutta ei, viimeksi kun oltiin yhteydessä niin oltiin niin riitaisissa merkeissä että yhteyden ottaminen ei tule kysymykseenkään. Pitää vain kärvistellä, kai tämä tästä ohi menee. Ajan kanssa.

Voisin ottaa mittanauhan käyttöön. Mittailla itseäni.

Pääsin viimein muuttamaan uuteen kotiin. Täällä ei ahdista, luojan kiitos, mutta viimeiset päivät entisessä kodissa oli kamalia. Täällä kaikki on paremmin. Tavaratkin jo paikoillaan.

Sain myös maksan koepalan tulokset. Sieltä löytyi tulehdusta, lääkäri piti todennäköisenä autoimmuunihepatiittia johon aloitettiin sitten kortisonilääkitys. Todennäköisesti tuun syömään kortisonia monen vuoden ajan, mutta eipä se juuri haittaa kun lääkkeitä on muutenkin tottunut popsimaan. Mutta hyvä että syy löytyi, vaikka tottakai onnistuin nappaamaan itselleni vielä noin harvinaisen taudin (löytyy 2:lta 100 000:sta). Sekin helpotti. Ja kortisoni auttaa, se on piristänyt paljon ja ennen lääkitystä alkanut paha flunssa katosi yhdessä yössä. Ihmelääke. Paha vain että ruokahaluakin se tuntuu lisäävän...

Sitten vielä kuvia uudesta luukusta ja meitsistä!

Pakollinen hissikuva.

Toinen peilikuva. Bad hair day.