Joskus tytöllä on tylsää.

Yh, nyt on monta päivää mennyt niin lössötellen ruuan kanssa eli nyt saa riittää. Mummu kävi mun kanssa hakemassa tk:sta sairaslomaa täksi viikoksi (oon vieläkin ihan uupunut ja väsynyt, mikä ei lekurin mukaan kuulemma ole ihme vakavan infektion jälkeen) ja sitten käytiin ruokakaupassa. Mun osalta kärry täyttyi lähinnä kasviskeitoista, omenoista, banaaneista ja luonnonjogurtista. Mummun mieliksi piti ostaa vielä lihapullia ja pottumuusijauhetta. Nyt niukailen taas 4-5 päivää, sitten voi tehdä oikeeta ruokaa kuhan vaan ei liikaa syö. Nälkä painaa vähän mahassa ja ajattelin jotain keittoa ja leipää tehdä. Siinä sitten onkin tämän päivän syömiset. Huomenna vaa'alle, vaikka tiedän että se näyttää kamalia lukuja, mutta ihan vain mielenkiinnosta.

Hiukset on taas värjätty ja tuntuu oudolta kun kampa menee läpi. Lävistyksistäni äiti tai mummu ei olleet moksiskaan, pääasia oli että mulla on selvä tukka.

I'm falling in love with your favourite song, I'm gonna sing it all night long.

Kello on 13.14 ja olen vieläkin ihan aamukoomassa. Toivottavasti kahvi auttaa. Sillä välin kun juon kahvia saadakseni kirjoitusintoni lisääntymään, lisäilen kuvia tampereelta. Eli tampereella...

Tuli selvitettyä takut, mihin meni se 6 tuntia.

Tuli otettua naamakoristuksia eli huulikoru ja kulmakoru.

Tuli oltua syömään ja baariin lähtevä peiliteini.

Syötiin toistemme lautasilta kuin joku pariskunta. Kuvassa paras ystäväni.

Tuli syötyä vähän lisää.

Tuli juotua paljon ette ikinä arvaa mitä.

Tuli teineiltyä hieman lisää New Yorkin vessassa.

Ja meitsi oli pallokala Mixeissä. 

Mixeissä tuli myös tanssittua parhaimpien poikien kanssa. Pallokala-ilmeellä oli tapana tulla aina kun joku otti kuvan, mutta en toki näytä jurriselta tässä.

 Että sellainen elämysreissu. Syötiin mexicolaisessa ravintolassa, juotiin parit New Yorkissa ja tanssittiin homobaarissa. Siinä oli paljon uutta tälle tytölle. Mutta voi luoja kun oli hauskaa, varsinkin Mixeissä, tutustuttiin kahteen aivan mahtavaan poikaan jotka toki eksyi sitten naamakirjakavereiksikin. Olis loistavaa päästä philettään niiden kanssa toistekin.

Paino heittelee, nyt oma vaaka näytti mulle pari lisäkiloa. Eli nyt alko taas niukkailu että saa turvotukset ja muut poies ja seuraavan kerran astun vaa'alle vasta ens viikon perjantaina. Ja paskat, varmana sorrun käymään sen päällä aiemminkin. Mulla on tai oli tavoitteena painaa tammikuun lopussa 48 kiloa, mutta tällä hetkellä se tuntuu kovin kaukaiselta. En minä sinne asti pääse.

Tää viikonloppu menee vain siivotessa ja pyykätessä, maanantaina alkaa taas koulu, josta en ole ihan niin innoissani vaikka onkin ihana nähdä luokkakavereita, joita en ole nähnyt kuukauteen kun ennen joulua tuli sairasteltua niin kovasti. Ensin meni mieli ja sitten maksa. Ja maksan takia en sais enää juoda, tuo uusivuosi ja muu philetys nyt meni mutttt nyt se saa jäädä joksikin aikaa. Ostin sille tyttöihastukselleni tuliaiseksi pienen pinssin, mutta luulenpa etten uskalla antaa sitä sille.

Mutta hei! Vaikka kirjoittelen lähinnä itselleni (kuten kaikki aina väittää), niin haluaisin tietää että mistä te arvoisat lukijat mieluiten lukisitte? Multa tuntuu puuttuvan tästä blogista se pieni punainen lanka, kaikki rönsyilee sinne tänne, joten olis mukava tietää että mistä luette mieluiten. Pidättekö kuvista vai saanko tunkea ne sinne minne aurinko ei paista? Onko painonpudotuksesta lukeminen puuduttavaa vai mielenkiintoista? Pitäisikö mennä lisää pintaa syvemmälle? Kertokaa ihmeessä. Kiitos.

Paino vähän yli 52. On se taas jonkin verran laskenut! Odotan että pääsen perjantaina kotona tarkemmalle vaa'alle. Mutta tänään pidetään hauskaa enkä murehdi kaloreita tai yhtään mitään!

Tuntuu kuin tavoittelisi sellaista kauneutta, mitä ei voi koskaan saada.

Luulisi että itsetunto olis parantunut huomattavasti menneiden reilun 10 kilon mukana, mutta ei se ole mennytkään niin. Näkee itsessään vaan vikoja, liikaa vikoja korjattavaksi. Ei niitä voi edes korjata. Liian iso nenä, tiikeripömppis, jenkkikset, läskit käsivarret, typerät hampaat... Tarvisin apua tän kanssa. En vikojen korjaamisen kanssa, vaan sen kanssa että hyväksyisin ne enkä antais niiden vaikuttaa itsetuntooni niin kovasti. Näen itseni vastenmielisenä. Todella vastenmielisenä.

Pääsen sittenkin huomenna jo vaa'alle, odotan viime päivien syömisten rajoittamisen ja tän päivän juomisen poistaneen turvotusta ja oon onnellinen jos vaaka näyttää edes 53 eikä ole hypännyt minnekään kauas ylös.

Painosta mulla ei ole hajuakaan, mutta tolta näyttää kroppa lörttöpaita päällä. En näytäkään enää ihan niin pullukalta. Muutama kilo vielä. En ole kehdannut kysyä kaverilta että onko sillä täällä vaakaa, toisaalta ehkä ihan hyvä etten ala puntaroimaan itseäni. Itsetunto nimittäin vaihtelee sen mukaan sitten suuntaan tai toiseen ja pelkään että jos paino on ylöspäin niin itsetunto menee alaspäin ja en halua sitä just nyt.

@ tampere

Uusivuosi meni tuota... noh, nukahdin ensimmäisen kerran joskus yhdeltätoista ja sitten kaveri potki hereille just ennen puoltayötä kattomaan raketteja. Oli ihan kivaa, kalorit vaan paukku sinä päivänä yli juomien ansiosta, kuten myös eilen. Tai eilen nyt sentään jäi alle mun peruskulutuksen. Söin tuhdin tortillan ja join kolme pientä karpalolonkeroa.

Juteltiin eilen ennen nukahtamista kaverini kanssa minusta, vähän siitä että miten oon voinut, miten mulla meni milläkin osastolla ja naurettiin sille miten kaikki reagoi silloin kun tulin ulos kaapista. No, vanhemmat ja isovanhemmat eikä muutenkaan nuo vanhemmat sukupolvet siitä tiedä eikä niiden vielä tarvitsekaan, mutta kaikki muut ihmiset mun ympärillä tietää siitä ja oon siitä aika avoin kuitenkin. Pikkuveljelle kerroin eräänä juhannuksena niin että molemmat oli kännissä. "Voi X, tiedätsää et sun ainut isosiskos on biseksuaali?" "Jaa. Ylläri." Ja muiden reaktion on olleet samaa luokkaa. "Eipä yllätä". Mikä kumma siinä on? Miten sen näkee? Ja kuulemma kerran kun ystäväni kerto kaverilleen että lähdin baarista miehen luokse yöksi, niin tämä sen kaveri oli kysynyt "Eikö sen pitänyt tykätä tytöistä?". Nauratti.

Keskiviikkona pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni "sateenkaaribaariin" josta toivottavasti löytyy myös naisia. En odota mitään kummallista, jännittää vaan vähän että mikä siellä on meno ja toivon että kaveriani ei luulla siellä mun tyttöystäväksi.

Koti-ikävä painaa hieman, varsinkin nyt kun tiedän että uusi kone odottaa siellä jo. Tai postissa se vielä on, mutta äiti käy kuskaamassa sen kotiini. Ah, saan taas oman ja toimivan koneen. Siihen piti tulla kaupan päälle vielä monitoimilaite, saa nähdä onko se tullut yhtämatkaa koneen kanssa vai tuleeko se vasta erikseen.

Kaikki on kuitenkin hyvin. Laitan tähän vielä pari kuvaa uudesta rakkaustukastani. Selviteltiin siis eilen mun takkutukka, 6 tuntia meni. Lisäksi kampaajakaverini napsi sitä vähän ja tänään saan vielä värin tähän että tyvikasvun saa piiloon. Huomenna taas juostaan aamulla pankkiin nostamaan mun rahat ulos sieltä (en muista pankkikorttini tunnuslukua) ja sitten korukojun kautta lävistäjälle. Ostin valmiiksi huuleeni mustan spiraalin johon haluan vielä käydä ostamassa eriväriset pallot, en vaan tiedä voiko sitä laittaa ensikoruksi. Kulmakoruunkin ostin valmiiksi mustan ja punaisen pallon mutta en tiedä voiko niitäkään laittaa siihen ensikoruun minkä se pistää. Uudistun tällä reissulla ihan kokonaan! Harmittaa vaan vielä nämä ylimääräiset kilot ja tyhmät hampaat, mutta nekin korjaantuu ajan kanssa. On vaan kestettävä.

 

Yh. Haaveilen vieläkin siitä että voisin olla yhtä kaunis ja laiha kuin se tyttö jota rakastin joskus. Kapeat kauniit käsivarret, kaunis lantio, kaunis vatsa, kauniit hampaat.. Typerä masennus, typerä alkoholinkäyttö, typerät lääkkeet, typerät kaikki. Jälkimmäiset siis minulla. Laihdutus multa näköjään onneksi onnistuu ja ihokin on tähän asti pysynyt mukana melko hyvin, mutta miten jatkosssa? Kai se sitten kutistuu ittekseen. Onneksi oon sentään vielä niin nuori että sen pitäis kyllä palautua mukana. En vain tiedä noista käsivarsista, ärsytttttää ne ihan sairaasti. Ja maha. Ja kaikki nopeasta lihomisesta tulleet raskausarvet, tuo kamala tiikerivatsa. Ja istuessa ilmestyvä makkara, vaikka se onkin pienentynyt huomattavasti. Äh. Miksi se on niin vaikeaa vaan hyväksyä itseään?