Tuntuu kuin tavoittelisi sellaista kauneutta, mitä ei voi koskaan saada.
Luulisi että itsetunto olis parantunut huomattavasti menneiden reilun 10 kilon mukana, mutta ei se ole mennytkään niin. Näkee itsessään vaan vikoja, liikaa vikoja korjattavaksi. Ei niitä voi edes korjata. Liian iso nenä, tiikeripömppis, jenkkikset, läskit käsivarret, typerät hampaat... Tarvisin apua tän kanssa. En vikojen korjaamisen kanssa, vaan sen kanssa että hyväksyisin ne enkä antais niiden vaikuttaa itsetuntooni niin kovasti. Näen itseni vastenmielisenä. Todella vastenmielisenä.
Pääsen sittenkin huomenna jo vaa'alle, odotan viime päivien syömisten rajoittamisen ja tän päivän juomisen poistaneen turvotusta ja oon onnellinen jos vaaka näyttää edes 53 eikä ole hypännyt minnekään kauas ylös.
Hei, luulen että masennuksesi vaikuttaa tuolla tavalla sinuun, että pidät itsesi vastenmielisenä. Onhan sulla hyvä lääkitys? Mulla oli ihan sama ongelma, että vihasin itseni, mutta heti kun masennuslääkkeiden annos oli oikea näin peilistä eri ihmisen..outoa! Minusta kaikki nämä piirteet mitä itsessäsi vihaat, on ne jotka tekee sinusta sinut. Kuvasi perusteella olet kaunis ja viehättävä nuori nainen, jonka pitäs useammin kuulla kehuja, jotka on ansainnut ;)
VastaaPoistaTää oli ihana kommentti, kiitos <3
VastaaPoistaMulla menee kyllä lääkitys masennukseen, mutta toivon että se voitas vaihtaa kunnon SSRI-lääkkeeseen mikä auttais myös paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon eikä niihin tarvis erikseen vedellä bentsoja. Nykyinen lääke on siis miaxan joka ei ole kyllä mistään kotoisin, vaikka se hieman mielialaa parantaakin. Senkin oon huomannut vaan siitä että silloin kun se lääkitys on ollut katkolla niin oon ollut iiiiihan pohjalla, tuo lääke pitää pään jotenkuten pinnalla. Onneksi 18.päivä on lääkäriaika niin saan ehdottaa lääkkeenvaihtoa ja alkaa vierottautua bentsoista irti :)