Kitti, mulle riitti

Päivät vaan soljuu eteenpäin. Kävin yksityisellä lääkärillä, sain lääkeasiat taas kuntoon ja sairaslomaa 3.6. asti. Sairaspäivärahahakemus kelalle ja monta päivää jaksettavana, en tiedä mitä varten edes pitäisi jaksaa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume nousi yli 38:n ja laski yhtä nopeasti kuin tulikin. Kuumeen mukana tuli mahakipua, joka ei ole hävinnyt. Sattuu tuonne missä epäilen maksan olevan. Mulla on sellainen kutina että joudun pian takaisin osastolle. En kyllä pistä pahakseni.

Postikin toi mukanaan ajan maksan koepalaan, jota saa odottaa 5.5. asti. Sen jälkeen pitää vielä olla tarkkailtavana vuodelevossa useampi tunti, en aivan ymmärrä mitä varten. Vahingoitan itseäni lisää ja napsin xanoreita ja päälle sikstarin karpalolonkkua, en liikaa kuitenkaan, kuhan vain rentoutuakseni. On ollut liian raskaita päiviä jo monta putkeen. Ensin tyttöystävän kanssa, jolloin turhauduin kun toinen kännissä leikki hyppäävänsä milloin ikkunasta ja millon parvekkeelta ja meinasi tumpata tumpakalla käsivarteensa. Silkkaa huomionhakua, mulla on itsellänikin jo tarpeeksi vaikeeta, vaikken asiasta muille valitakaan (paitsi tänne), ilman että täytyy olla vielä jonkun keskenkasvusen teinin lapsenvahti. Toisen seisoessa ikkunalaudalla puoliksi ikkunan ulkopuolella ja mun pitäessä sitä paidasta kiinni, tajusin että nyt mulle vittu riitti tämä saatanan pelleily. Haluan aikuista seuraa, jonkun jonka kanssa voisin olla itsekin välillä heikko. Anyone? Täällä olisi tarjolla pehmeäihoinen hölmö ja hupsu tyttö. Vähän tyhmäkin se on.

Raskasta on ollut myös vaatehuoneen siivoaminen ja kaupungilla ravaaminen äidin kanssa. Äiti tuli mukaan lääkäriin ja käytti apteekissa ja ruokakaupassa, maksoi kaiken koska olen itse tällä hetkellä aika auki. En muista olenko ikinä sanonut äidilleni että rakastan sitä, mutta uskon että se tietää sen kyllä. Äiti on näiden kahden päivän aikana auttanut niin paljon että se täyttää kyllä kaikki mahdolliset äidilliset vaatimukset. Parisuhdeneuvojakin se antoi, sain puhuttua sille miten mua ahdistaa olla tyttöystävän kanssa ja äiti toivoi mun löytävän vielä jonkin hieman kypsemmän naisen. Tai miehen. Onhan se omalla tavallaan ollut koko ajan meidän suhdetta vastaan, mutta alan jo tajuta että miksi. Se näki sen mitä minä en aluksi nähnyt.

Mielialalääkkeessä tuli pieni parin viikon tauko, toivon että tämä sen uudelleen aloittaminen tuo mukanaan myös alussa vaivanneen haittavaikutuksen - ruokahaluttomuuden. Luulen että tuo ja haluan sitä, sillä en haluaisi syödä.