Mihin aika oikeen katoaa? Kohta tulee tyttöystävän kanssa kuukausi täyteen. Saan ihanuuden tänne melkein koko hiihtolomaksi torstaina tai perjantaina, en malta odottaa! Pitäisi vaan siivota, kirjoittelen tällä hetkellä hyvin sotkuisesta kämpästä. Keitin kahvia, käytin äidin hoidossa olevaa koiraa ulkona, pistin tyttöystävälle päivänpiristysviestin, lipitän lisää kahvia ja tuumin että voisin ottaa kuvia tästää asunnosta sitten kun saan siivottua täällä. Ja jakaa ne teidän kanssanne tietysti.

Paino ei laske, tosin ei ihmekään kun on taas tullut syötyä ihan liikaa. En nyt edes osta (tai voi edes ostaa) kaappiini liian hyviä ruokia niin houkutukset pysyy paljon paremmin kurissa. Jotain hyötyä tästä köyhyydestäkin.

Oon nähnyt kamalasti sairaalaunia, toivottavasti ne ei meinaa sitä että joutuisin osastolle taas pian. Toisaalta pidän kyllä sairaaloista, ehkä siksi että haaveena olis joskus vielä päästä työskentelemään sellaisessa. Se haave vaan ei taida koskaan toteutua.