Löyty syy itkuherkkyydelle - menkat. Tuli myös mukavat aamuitkut tässä. Kuitenkaan tänään ei mikään onnistu ja minä jään ilman lääkkeitä ja mitä ihmettä mä teen. Onneksi äidin luokse voi mennä yhdeksi yöksi pahaa maailmaa karkun, kahta yötä ei voi olla koska kissoja ei voi jättää niin pitkäksi aikaa tänne yksin. Tässä mä itken eiliset meikit pitkin poskia ja juon kylmää kahvia. Mä luulin että mä pääsisin ylös, ainahan mä olen jotenkuten päässyt ylös milloin mistäkin, mutta mitä nyt kun tuntuu että on niin pohjalla valoa ei edes näy?

Mä vihaan tätä kaupunkia, mä vihaan tän kaupungin mielenterveystoimistoja jotka vaan pompottelee ihmisiä paikasta toiseen ja kukaan ei osaa tehä mitään. Äiti luulee että oon hyvää vauhtia tervehtymässä, voi ku se näkis mut nyt tässä tilassa. Mä haluan tän sairauden pois musta.