Tiedän, että maanantaina painan taas vähemmän. En tiedä vielä oikeaa systeemiä tähän laihtumiseen, joku terveellinen systeemi olis tietenkin parhain mutta ei mun pää halua sellaista. Haluaisin laihtua nopeammin, mulla ei riitä kärsivällisyys tähän hommaan yhtään. Lasken melkein päiviä siihen että pääsen hammaslääkäriin ja saan hampaat kuntoon, sitten on edes jokin asia kunnossa. Mutta entä muuten? Painoa sais lähteä vielä ainakin 10 kiloa, ja milläs minä saan nuo lihomisesta mahaan ilmestyneet raskausarvet haalistumaan? Miksi tän pitää olla näin vaikeeta?

Pikkuveli kävi tyttöystävänsä kanssa, oli mukavaa vaikka viipyivätkin vain hetken. Tällä hetkellä mua ei ahdista, lähinnä vaan masentaa. Ja okei, ehkä vähän ahistaakin, kun tuntuu ettei tuloksia tule niin nopeasti kuin haluaisin. Pitäisi tehdä enemmän töitä. Mutta mitä töitä? Syömättä oleminen on helppoa. Lihaskuntoliikkeitäkin jaksaa melkein joka ilta jonkun verran tehdä. Pitäisi ehkä liikkua enemmän, vaikka toisaalta sanotaan että sillä ei kovin suurta merkitystä painonpudotuksessa ole.

Kulu aika kulu, haluan jo 3. päivän joulukuuta, haluan viikkojen kuluvan ja kilojen katoavan nopeammin. Pitäisi käydä puntarilla harvemmin niin ehkä sitten olisi helpompi olla kun näkisi aina suuremman eron entiseen. Paitsi jos paino junnailee, kuten mulla on nyt tehnyt. Oli se 100g laskenut eilisestä. Toisaalta haluan nähdä päivittäinkin pieniä muutoksia, mutta mitä jos niitä pieniä muutoksia ei tule kun paino junnaa?

Eilen olo oli toiveikas, tänään taas toivoton.