Huoh. Huomenna pitäis saada syötyä 600 kaloria ja ylihuomenna 800. Okei, tuo 800 nyt sujuu ihan helposti ja se on pakko pitää, mutta toi 600 tuntuu jotenkin niin... turhalta. Taidan pitää senkin 400:n kalorin päivänä.
Pitäis vielä jaksaa imuroida tänään. Mummu tulee käymään huomenna päivällä joten sitä ennen on saatava siivottua. Koitan myös houkutella pikkuveljeä tulemaan tänne viikonloppuna yhdeksi yöksi kun ei millään huvittais lähteä itse äidin ja pikkuveljen luo. Veikkaan että äidin miesystäväkin haluais hengähtää niin ettei siellä pyöris ketään ylimääräisiä nurkissa. Saa nähdä miten käy. Äh, huomenna olis vielä vietävä rahalippaan kolikot pankkiin ja postitettava lääkekuitti ja resepti sossulle. Niin ja viedä resepti uusittavaksikin. Olin jo ihan että ah, huomenna ei tarvitse tehdä mitään, mutta tarviipahan sittenkin.
Lääkärillä tai sairaanhoitajalla en ole käynyt. Olis pitänyt. Olis ihana vain lomailla vielä seuraava viikkokin, mutta toisaalta, näen sitä tyttöä koulussa, mulla on koulutuskokeilu toisessa ryhmässä ja päivät menee nopeammin kun on jotain tekemistä. Odotan sitä hammaslääkäriä. Mulla saattaa olla ehkä toiveet hieman liian korkealla sen suhteen, tuskin se ihmeisiin pystyy, mutta silti.
Ei ahdista, mutta on jotenkin alakuloinen olo taas. Pitää huomenna laittaa mielenterveystoimiston sh:lle viestiä että voisko se varata ajan sille lääkärille. Haluan ihan tosissani vaihtaa tuon nykyisen unilääkkeeni (Ketipinor) johonkin toiseen. Sen takia pari ensimmäistä tuntia heräämisen jälkeen mun puhe on yhtä sössötystä ja illalla alkaa sydän pamppailla ellen ota beetasalpaajaa sen kanssa. Lisäksi joudun syömään sitä ihan järjettömiä annoksia kun pienemmät annokset ei tee yhtään mitään. Mulla oli sille sh:lle muutakin asiaa, mutten yhtään muista mitä... Seuraava keskusteluaika on vasta 8.päivä.
Musta tuntuu että vaan tipun, tipun ja tipun, vaikka asiat on koko ajan menemässä parempaan suuntaan. Miksei mun pääkoppa tajua sitä? Miksi se pitää mut tällaisena? Miksei se anna mun nauttia elämästä?
tsemejä sulle :3 ♥
VastaaPoistaKiitos <3
VastaaPoistaOlen kuullut tosta Ketipinorista samoja fiiliksiä kuin sinun suustasi. Toivottavasti saat jotain parempaa tilalle, itse etsin ties kuinka kauan sopivia lääkkeitä, kunnes luovutin ja elän tätä nykyä elämääni ilman mitään lääkkeitä. Mikään ei yksinkertaisesti sovi. :D turhauttavaa.
VastaaPoistaPöh :D Mulla on ton sopivan unilääkkeen etsimisen kans vähän vaikeuksia kun kaikki lääkkeet ei tehoa. Ainakaan Imovane ja Tenox ei tehneet mitään, ja mun mielialalääkkeenkin pitäs nukuttaa mutta eipä nukuta. Eli jos tota ketipinoria alkaa vaihtaa, tai siis kun se täytyy vaihtaa, niin vaihtoehtona on varmaan vaan joku toinen nukuttava neurolepti. Ilman lääkkeitä en osaa nukkua ollenkaan.
VastaaPoista